Kun opiskelija väsyy

Fuksivuoden kevät ja se alkoi - koko maailmaa järisyttänyt koronaviruspandemia.

Hetkessä "elämän auvoisimmasta ajasta" tuli lukuisille nuorille ja opiskelijoille suoraan sanottuna polttava helvetti. Tilannetta voisi kuvata siten, että paperilta kumitettaisiin kaikki sille piirretty. Ei saanut nähdä kavereita, ei saanut mennä kampukselle, ei voitu käydä yhdessä syömässä, ei saanut järjestää tapahtumia. Kaikki se, mitä on saanut kuulla opiskeluaikojen ihanuudesta, vedettiin pois, suljettiin syrjään kiellettynä toimintana.

Paljon on puhuttu siitä, miten toisen asteen opiskelijat pärjäävät. Huoli on täysin ymmärrettävä, mutta se ei sulje pois sitä, että väliinputoajina ovat myös lukuisat muut opiskelijat. Lopulta tästä tilanteesta kärsivät kaikki ihmiset mihinkään ominaisuuteen katsomatta. Toisen ongelmat eivät sulje pois toisen vaikeuksia - ei nykyisessä maailmantilanteessa tai muussakaan kontekstissa. Itselleni on kuitenkin kaikista luontaisinta puhua juuri korkeakouluopiskelijoiden tilanteesta, sillä olen elänyt pandemia-aikaa yliopisto-opiskelijan perspektiivistä.

Korona-aika on omassa elämässäni kulminoinut monia asioita. Kahtena peräkkäisenä keväänä sain yliopiston ylläpitämästä opiskelijakyselystä vastaukseksi, että olen riskialtis opiskelu-uupumukselle. Tulos ei yllätä. Tekevänä, kilttinä ja joustavana ihmisenä olen valmis venymään ja tekemään paljon. Kunnianhimo, korkea työmoraali ja tunnollisuus, mutta myös hyväksynnän haku, täydellisyyden tavoittelu ja kontrollifriikkeys ovat toimineet cocktailin mausteina peruskouluajoista lähtien. Pitää pärjätä opinnoissa, harrastuksissa, ihmisten kanssa, kaikessa. Onko ihme, että alkaa jossain vaiheessa vähän väsyttää, kun koittaa olla kaikkea kivaa kaikille ja lopulta huomaakin, että itselleni olen tällä meiningillä, ankaruudella ja itsekriittisyydellä, tehnyt eniten hallaa.

 Keväällä 2019 havahduin asiaan hieman, mutta syksyn koittaessa vetäsin seiskavaihteen päälle ja lähdin paahtamaan lähes yhden lukuvuoden opintomäärää yhdessä lukukaudessa. Kaikki kurssit menivät läpi, selviydyin syksystä, mutta pitkä joululoma tuli kyllä tarpeeseen. En kuitenkaan höllännyt tahtia riittävästi viime keväänä, sillä toukokuussa totesin ääneen, että omat voimavarat on ylitetty todella raffisti ja tätä on jatkunut kauan. Opinnot ovat kyllä edenneet mukavasti, mutta en ole osannut pitää itsestäni riittävän hyvää huolta: liikunta oli jäänyt vähälle, en ollut kiinnittänyt huomiota toimivaan ruokavalioon, olin juhlinut silloin tällöin railakkaasti, jos jotain menoa oli poikkeuksellisina aikoina ollut - listaa voisi jatkaa pidemmäksi. Kuitenkin kun tekee lähes kaiken ruokailusta, opiskelusta, ihmissuhteiden ylläpidosta ja harrastuksista samassa tilassa niin kyllä se turruttaa. Itselläni on siitä onnellinen ja etuoikeutettu tilanne, että olen pystynyt olemaan fyysisesti ja henkisesti lähellä vanhempiani, joilta olen saanut turvaa tässä oudossa ja pelottavassa maailmantilanteessa. He esimerkiksi rohkaisivat minua anomaan opettajalta lisäaikaa yhteen esseetehtävään, jonka takia tihrustin itkua ja turhauduin, miten aika ei vain tule riittämään.

Ahdistus, stressi, fomo eli fear of missing out, jonkin sortin yksinäisyys ovat olleet läsnä pitkän aikaa niin opiskelun kuin oman tunne-elämän kautta. Onneksi lukukauden päätyttyä sain vihdoin suustani ulos sanan "burnout". Sitä olin itselleni rakentanut jo kauan. Se olisi saattanut tulla kohdallani vastaan myös ilman globaalia pandemiaa, mutta sosiaalinen eristäytyminen ja etäelämä ovat kärjistäneet tilannetta niin itselläni kuin monella muulla. Kävin muutama viikko sitten lääkärin etävastaanotolla ja mitään kliinistä diagnoosia minulla ei ole, vaikka toukokuussa totesin vetäneeni itseäni piippuun. Monet asiat ovat alkaneet kuitenkin järjestyä kesän aikana paikoilleen. Olen hakenut ja saanut keskusteluapua, isot stressin aiheet ovat laantuneet ja oma mieli on saanut tilaa kotiseutukesän muodossa Sysmässä. 

Kuvat: Annika T.

Tällä hetkellä odotan syksyä innolla. Kandivuosi on koittanut ja ensimmäinen virstanpylväs akateemisessa maailmassa on ennemmin teko- kuin "sitten joskus, kun olen iso ja pystyvä"-listalla. Pääsen muuttamaan kuun lopulla yksiöön ja rakentamaan omaa elämää ja kotia ratikkaetäisyyden päähän Helsingin keskustasta. Se, jos mikä on tuntunut hyvältä ja parantanut omaa oloa. Ei tarvitse enää uhrata ajatusta asunnon etsinnälle. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tämä koko korona laittaisi varpailleen rokotuskattavuuden paranemisesta huolimatta. Onneksi on kivoja juttuja, mitkä vie eteenpäin ja mitä odottaa lähitulevaisuudelta.

Isäni sanoin: "Elämä on jatkuvaa epävarmuuden sietämistä."

Sitä se todella on, oli tätä koko koronaa tai ei.

Millaisin mielin siellä ruudun toisella puolella suunnataan katseita syksyyn? 

<3 Emilia

Paluu vuosien jälkeen

Kuva: Annika T.

Heippa erittäin, erittäin pitkästä aikaa!

Viimeisestä kirjoituksesta on hujahtanut useampi vuosi ja paljon on ehtinyt tapahtua blogihiljaiselon aikana. Olisi varmaan ihan paikallaan kirjoitella pientä life updatea tähän väliin, sillä postasin viimeksi toukokuussa 2018.

Valkolakin saatuani vuonna 2019 pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon espanjalaista filologiaa eli espanjankielisen maailman kieltä, historiaa, kirjallisuutta ja kulttuuria. Valinnaisina opintoina olen käynyt viestintää, maailmanpolitiikkaa sekä Latinaisen Amerikan tutkimusta. Opiskelu on ollut toisinaan koulumaista, sillä läsnäolopakkoa on aika paljon. Maaliskuussa 2020 siirryttiin etäformaattiin, mikä on tuntunut todella turruttavalta. Ei niinkään opintojen takia vaan siksi, että ihmiskontakteja ja arkirutiineja ylipäätään on pitänyt rajata ja rajoittaa. Se, jos mikä on kolahtanut ekstrovertin sieluun. 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja järjestötoiminta on vetänyt puoleensa, mikä on näkynyt hyvin omassa vapaa-ajan vietossani: toimin tällä hetkellä toista vuotta oman alani ainejärjestön puheenjohtajana ja vuosi sitten lähdin mukaan opiskelijapolitiikkaan. Ensi kuussa starttaa kolmas vuosi yliopistolla ja mikäs sen parempaa kuin päästä tuutoroimaan uusia fukseja ennen oman luentorupeaman aloittamista! Ohjaaminen ja mentorointi on kaltaiselleni synnynnäiselle johtajalle ja pikkupedagogille luontevaa, joten orientaatioviikko sujuu varmasti antoisissa merkeissä. 

Kaksi vuotta pääkaupungissa on hujahtanut silmien edessä ja vaihtovuodelle lähdöstä tuli puolestaan kuluneeksi viisi vuotta. Miten aika menee näin äkkiä! Sitä jaksan ihmetellä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Koska vaihtovuosi on kohdallani mennyttä elämää konkreettisena vaiheena, koen luontevammaksi jatkaa blogin kirjoittamista oi-niin-klassiseen lifestyle-tyyliin. Saatan kuitenkin sisällyttää vaihtovuoden sisältämiä teemoja kirjoituksiini jatkossakin. Kyseinen kokemus kuitenkin määräsi ja tulee varmasti tulevaisuudessakin määräämään elämäni suuntaa tavalla tai toisella. Blogin pääpainoa ja ääntä haluan siirtää laajemmin niille elämän osa-alueille, jotka vetävät puoleensa ja joista minulla on sanottavaa. Aiheet voivat vaihdella arkikuulumisista syvällisempiin aiheisiin, joiden puiminen kiinnostaa itseäni suuresti. 

Mitä ruudun toiselle puolelle kuuluu? Onko lifestyle-genre jo ihan nähty vai vieläkö se kehys kiinnostaa kaikessa rönsyilevyydessään?

Aurinkoista elokuuta! 

<3 Emilia

Rotary-vaihtareitten blogeja 2018-2019

Heissan!

Tässä listaa vaihtarien blogeista. Käypäs tutustumassa :)

Lista päivittyy aina sitä mukaa, kun saan tietää uusista blogeista :)

AMERIKAT

Yhdysvallat

Roosa's adventures

Meksiko

Ines Kojo

Ecuador

Uskotko unelmiin

Kuulumisia ja kulttuurieroja FIN-MEX

Heippa vaan tosi tosi tosi pitkästä aikaa! :) 

Tän blogin päivittely jäi vaihdon aikana niin vähään, että huhhuh. Saa nähdä, jos saisin jossain vaiheessa jaettua näin jälkikäteen vähän kuvia ja juttuja sieltä...

Jotain kuulumisia näin alkuun. Mulla menee oikein mukavasti. Kesäloma häämöttää jo, enää pari viikkoa koulua jäljellä. Kirjotin maaliskuussa lyhyen espanjan ja suureksi onnekseni siitä pamahti laudatur! Vaihtariks lähteminen siis kannatti myös yo-kirjoitusten kannalta ;)

Kun palasin vaihdosta, lähdin mukaan Rotex-toimintaan (=Rotaryn ex-vaihtaritoimintaan). Rotexit järkkäävät tapahtumia Suomeen tuleville vaihtareille, toimivat heidän tukenaan vaihdon ajan sekä auttavat Suomesta lähteviä vaihtareita jne. Rotexina toimiessa oon päässy tutustumaan mun Suomen piirin D1390 vaihtareihin ja noin kuukaus sitten olin Tampereella lähtevien vaihtareitten koulutuksessa. Siellä kokoontuivat kaikki Rotaryn kautta Suomesta vuosi- ja kesävaihtoon lähtevät nuoret. Oli mukava viikonloppu ja oli tosi kivaa päästä kertomaan omista kokemuksistaan tuleville Meksikon matkaajille. 

Nyt kuitenkin turhat pölinät pois, tässä tulee kunnon kulttuurieropläjäys, olkaa hyvät!

♥ Tervehtiminen. Poskisuudelmat toimii sekä tervehdyksenä että hyvästelynä. Meksikossa annetaan yksi suukko oikealle poskelle.

♥ Ruoka ja ruokakulttuuri. Ateriamäärä oli mulla ainakin joku 3-4/päivä. Illalla syödään yleensä vahvin ateria. Ruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, mikä tekee siitä aikamoisen epäterveellistä. Mutta se on niin hyvää haha <3 Monet sanoo, et meksikolainen ruoka on tulista, mutta esim. en ite tykkää kovin tulisesta ruuasta ja pärjäsin hyvin, koska en käyttäny tulisia kastikkeita. Eli ne kastikkeet tekee siitä ruuasta mausteista, ruoka itessää ei oo tulista. :) Perusruokalajeja/-raaka-aineita on vehnä- tai maissitortillat (pelkät lätyt!), pavut, liha, mausteet, kastikkeet...Meksikossa käytetään myös paljon hedelmiä. Juomavettä ei saa hanasta, vaan vesi pitää ostaa pullotettuna kaupasta.

Fun facts: Meksiko on maa, jossa käytetään eniten virvoitusjuomia. Coca colaa saatettii juoda ihan peruslounaan tai -illallisen kanssa, jolloin Suomessa monet juo vettä tai maitoa.

Pakkauskoot on omaa luokkaansa. Limsaa saa kolmen litran pulloissa ja purkkaa saa esim. kahden purkan pakkauksissa.

 Ruokakaupoissa on pakkajat, jotka pakkaavat ruuan muovikasseihin ja näille pakkaajille tulee antaa tippiä.

♥ Ihmiset. AIVAN IHANIA!!! <3 Haha! Meksikolaiset on yleisesti tosi iloisia, sosiaalisia, heittäytymiskykyisiä, avuliaita ja lämpimiä ihmisiä. Tulista temperamenttia löytyy ja omaa itseä osataan arvostaa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Jos täällä piiloudutaan nurkkaan niin Meksikossa pidetään itsestä meteliä :D tähän voisin sanoo myös sen, et joillain oli vaikka puhelimen taustakuvana selfie tai muu kuva omasta itsestä, mikä vaikuttaa Suomessa tosi ylimieliseltä ja itseriittoselta, mut Meksikossa se on sit varmaa iha normaalia haha. 

Pojat Meksikossa on tosi paljon kohteliaampia ku pojat Suomessa! Siellä mulle avattiin ovia, jopa auton ovi haha. Sain myös välillä koulubussissa istumapaikan joltai pojalta, ku oisin muute joutunu seisomaan. Tämmöne herrasmiesmäisyys on siis osa heidän kulttuuriaan. Tosin joku kaveri sano et ei ne pojat paikallisia tyttöjä kohtele samalla tavalla ku ulkomaalaisii, mut kyl tommone kohteliaisuus jäi mielee haha :D

Ihmisistä myös se, et siellä halaaminen ja fyysinen läheisyys on tosi tärkeetä ja normaalia. Myös kasvokkain kehuminen on tosi normaalia ja ihan jo tervehdyksiin sisällytetään espanjaksi sanoja "ihana", "kaunis", "muru", "kulta", myös kavereitten kesken. Hassua oli myös se, et ku viestittelee esim. perheen tai kavereitten kans, sua sanotaa pojaks/tyttäreks tai ystäväks (esim. hei tytär/poika, hei ystävä/kaveri) mitä Suomessa ei niinkää harrasteta.

♥ Turvallisuus. Aivan eri tasolla kuin Suomessa, mutta en tuntenut oloa juurikaan turvattomaksi. Tilanne riippuu tosi paljo myös alueesta. Pohjoisemmissa osavaltioissa huumesota on raakaa, mutta yhteenotot tapahtuvat yleensä kartellien välillä. Ryöstetyks tuleminenkin on yleistä varsinkin isommissa kaupungeissa. Mun kaupungissa Playa del Carmenissa (etelässä) oli kerran ammuskelutapaus yhessä yökerhossa. Sain kuulla tästä ekana mun suomalaiselta kaverilta, kun tää oli kantautunut jo Suomen uutisiinkin :D olin ite sillon reissussa muitten vaihtareitten kanssa eli en kuullu asiasta eka ees mun hosteilta tai paikallisilta kavereilta, vaan näin ekana mun Suomi-kaverin laittaman Whatsapp-viestin. Mut yleisesti Playa on ollu rauhallinen paikka, mulle ei käynyt kuinkaan ja sain jopa liikkua yksinkin. Toki nää liikkumisjutut yms. riippuu perheestä ja myös kaupungista ja sen turvallisuustilanteesta.

♥ Miesten ja naisten asema & tasa-arvo. Tää on kans tosi perhekohtasta. Varsinki konservatiivisemmissa perheissä mies ei tee lainkaan esim. keittiöhommia, mut joissai toisissa perheissä isä voi iha hyvi tiskata ja laittaa ruokaa. 

Isä on yleisesti ottaen perheen pää, joka sanoo viimeisen sanan asioihin. Naisen asema on heikompi ku Suomessa yleisesti ja esim. pojat saavat liikkua ja mennä vapaammin ku tytöt.

♥ Sosiaaliluokat. Meksikossa tuloerot on suuret: On tosi rikkaita ja tosi köyhiä ihmisiä. Jonkilainen keskiluokkakin kyllä löytyy. Esim. rotaryt on latinomaissa yleensä keskiluokkaa tai rikasta sakkia, toisin ku Suomessa rotaryt voi olla ihan tavallisia ihmisiä, ei kovin rikkaita, mutta eivät rutiköyhiäkään.

♥ Korruptio. Politiikka Meksikossa on tosi korruptoitunutta. Myös poliisi on korruptoitunut. Mun kaverit kerran sano, et jos tekee jonku rikkeen liikenteessä, sen voi kuitata tyyliin yhellä Coca colalla :D Kuulostaa huvittavalta, mut oikeesti on kyse aikamoisen vakavasta asiasta.

Meksikossa on myös vaan yks ainoo bensafirma Pemex, mikä kertoo jonkinlaisesta korruptiosta jo sekin. Näil bensa-asemil tankatessa sun auton tuulilasi muuten puhdistetaan ihan ilmaseks, tämmöi knoppitieto tähä välii haha :D

♥ Hinta-taso. Tosi halpaa verrattuna Suomeen. 1€ on noin 20 pesoa. Ruokaa saa paljon halvemmalla ainakin ja esim Starbucksissa saa yhen frappen jollain 3 eurolla ku Suomessa siitä pulitetaa ainaki joku viis euroo. :D Pienemmissä ja turistittomissa paikoissa kaikki on halvempaa ku turistikohteissa. Kävin leikkauttaas hiukset kerra pienemmäs kyläs ni ne makso jonku 2€ (hostit makso haha) ja mun kaupungis se ois maksanu sit ehkä 10€... Vaatteita saa halvemmalla pienistä putiikeista ku esim. ketjuliikkeistä. Ketjuliikkeiden hinnat on välil halvempii ku Suomessa, mut liikkeestä riippuen voi olla myös samanhintasii tuotteita ku täällä pohjosessa.

♥ Isänmaallisuus. Meksikossa isänmaallisuus on suuri osa kulttuuria. Meksikon lippua näkee ihan arkipäivinäkin talojen seinillä, kun Suomessa lippu nostetaan salkoon vain juhlapäivinä. 

Meksikolaiset rakastavat maataan kaikista sen epäkohdista huolimatta ja pitävät sitä maailman parhaana ja näyttävät sen. He ovat tosi ylpeitä juuri Meksikosta. 

♥ Uskonto. Kaikki ihmiset ei oo uskovaisia, mutta katolinen kulttuuri on kuitenkin näkyy maassa. Jotkut tekevät ristinmerkin lähtiessään ajamaan ja jotkut tekevät ristinmerkin myös ajaessaan kirkon ohi. Kirkossa käyminen on joissain perheissä sunnuntain rutiini. 

Kielessä uskonnollisuus näytetään toivottamalla Jumalan siunausta perheelle ja ystäville. Käytetään myös sanontoja "primero Dios" ja "si Dios quiere" eli "jos Luoja suo". 

♥ Liikenne ja autoilu. Omanlaisensa sirkus sanoisinko haha :D 16-vuotiaat voivat vanhempien luvalla ajaa autoa, mikä ei siis oo Suomessa mahdollista. Liikenne on paljon kaoottisempaa ja äänekkäämpää kuin Suomessa. Tööttäillään paljon herkemmin ja jos joku meinaa ajaa omaa autoa päin, sille toiselle kuskille huudetaan ja kirotaan kovaan ääneen.

Turvavöiden käyttö on välillä vähän niin ja näin ja muutkin jutut. Joskus saattaa nähdä mopon kyydissä pari aikuista ja lapsen toisen aikuisen sylissä.

Ja liikennevalothan ne vasta onkin. Joku saattaa tulla pesemään auton tuulilasia tai myymään lehtiä, leluja tms. Välillä myös näkee ihmisiä jonglööraamassa tiellä ennen kuin vihreä tulee taas päälle :D  

♥ Ilmasto. Vaihtelee tosi paljon. On kylmää, jossain tosi kuumaa. Löytyy kuivaa ilmastoa ja kosteaa ilmastoa. Jossain päin on lunta ja vuoria, jossain taas hiekka polttaa varpaita. Meksikosta löytyy siis kaikkea aavikosta viileämpään vuoristoon.

♥ Koti. Monissa kodeissa on ainakin yksi kodinhoitaja, joka pyykkää, siivoaa, laittaa ruokaa tms. Kaikki tiskit tiskataan käsin, en edes rikkaimassa isäntäperheessäni nähnyt astianpesukonetta. Sen sijaan heidän jääkaapissaan oli automaatti, josta sai vettä, jääpaloja ja jäähileitä/-hyytelöä, en muista enää tota vikaa haha.

Jossain perheissä voi päästä nukkumaan riippumatossa, mutta sängyt ovat ihan yleisesti käytössä kyllä :D Laattalattia saattaa olla kuitenkin myös makuuhuoneessa. Ilmastointilaitteet ja tuulettimet helpottavat oloa kuuman ilmaston keskellä.

 Sisällä pidetään jalassa kenkiä, mikä on aika outoa verrattuna Suomeen.¨

Taloissa saatto olla välillä sisällä pieniä sisiliskon kokosia liskoja tai jopa torakoita, mutta niitä varten sit suihkuteltiin jotain estoainetta.

Fun fact: vessanpöntöissä saattaa välillä olla millon millasiaki vetimiä tai jopa jalanpolkimia, millä sai veden vedettyy :D

♥ Perheet. Elämä on hyvin perhekeskeistä ja perheet voivat olla isojakin. Perhe Meksikossa = suku Suomessa. 

Lapset ovat pidempään riippuvaisia vanhemmista kuin Suomessa. Jotkut asuvat vielä 30-vuotiaina kotona ja käydessään yliopistoa toisessa kaupungissa vanhemmat rahoittavat opintoja ja asumista paljon enemmän kuin Suomessa.

Vanhempien kunnioittaminen on aivan eri luokka kuin Suomessa. Tosin Meksikossa sääntöjä myös rikotaan enemmän. Joskus lapset saatetaan laittaa kotiarestiin huonosta käytöksestä ja jos lapsi ei tottele, joku saattaa lyödä tätä varvassandaalilla tai vyöllä.

♥ Lemmikit. Koiria saatettiin pitää ulkona sisäpihalla tai "tarhassa", mutta jotkut myös käyttävät koiraansa ulkona, jotkut pitävät sitä vapaana talossaan. Riippuu perheestä. Järkyttävintä on ehkä se, että koiraa saatettiin lyödä, jos se käyttäytyi huonosti.

♥ Koulu. Koulutuksen taso on paljon alhaisempi kuin Suomessa ja tunnit olivat usein täynnä sähläystä, kun kaikki puhuvat toistensa päälle ja koulussa oli kiviseinät. Luokkakoot saattavat olla suuria, esim. mun luokalla meitä oli yli 30. 

Meksikossa koulut jaetaan yksityisiin ja julkisiin kouluihin, joista ensimmäisenä mainitut ovat parempitasoisia. Joissain kouluissa on käytössä koulupuvut. 

Pulpetit oli semmosia tuoli-pöytä-yhdistelmiä, joissa tuolia ei saanu irti pöydästä. Lokeroita ei ollu, joten kaikki piti kantaa mukana tai jättää luokkaan. Muistiinpanot kirjoitettiin käsin ja ne tuli tarkistuttaa opettajalla, joka laittoi paperiin sitten kynällä merkin ja/tai leiman. Ryhmätöitä tehtiin enemmän kuin Suomessa.

Läksyjä oli paljon enemmän kuin Suomessa! Niitä jengi teki välillä yötä myöten. Jotkut kaverit ei nukkunu välillä ku ehkä 4 tuntii tai vähemmä ku hommii oli nii paljo.

Kokeita saattoi olla useampi päivässä ja niissä kopioiminen on arkipäivää. Yks kaveri kerran kirjoitti reiteensä lunttia, jotkut pulpettiin, jotkut kenkiin, jotkut käteen...tapoja on monia. Monet myös koittivat taktikoida istumapaikkaa esim. kaverinsa viereen kokeissa, varmaan siksi, että voisivat tehdä yhdessä vilppiä.

Koulu alko mulla aina klo 7.00 ja päättyi klo 13.50.Taukoja on aika vähän ja koulualueelta ei saa poistua koulupäivän aikana. Jos koulutöitä teki myöhään, joku saattoi olla tulematta kouluun ja joku taas nukkui tunneilla. Jos joskus satoi rankasti, ei kaikki voineet tulla kouluun, koska se ois ollu vaarallista ajaa autolla. :D 

Ilmasta kouluruokaa ei oo, joten kouluun piti viedä omat eväät tai ottaa rahaa mukaan, jotta pystyi ostamaan syötävää kahviosta tai automaatista.

Opettajia, kuten muitakin vanhempia ihmisiä (itse en hosteja teititellyt alun jälkeen), tulee teititellä. Tosin opettajat vaikutti välillä enemmän kavereilta ku opettajilta, koska niille juteltiin paljon omista asioista ja heitäkin halattiin :D

♥ Itsenäisyys ja vapaus. Suomessa täysin itsestäänselvää, et nuori saa liikkuu vapaasti, oli sitte valosaa tai pimeetä. Meksikossa aina piti ilmottaa tai oikeastaan kysyy lupa, jos halus mennä jonnekki. Piti kertoo, minne oli lähössä, kenen kanssa, mitä tekemään, milloin, miten, miksi jnejne :D Piti siis aina kertoo, missä oli ja kaikki muut jutut. Myös aikuiset lapset ilmoittivat vanhemmilleen itsestään, varsinkin, jos asuivat kotona. Jos lähtee jonnekin, pitää laittaa viesti, että on perillä turvallisesti, pitää viestittää, kun on tulossa takas, pitää viestittää, kun on kotona, pitää laittaa viestii, kun lähtee kotoa. Nää ihan vaa turvallisuuden vuoksi!

♥ Aikataulut. Erittäin liukuvat :D koulu on ainoo paikka, minne pitää mennä ajoissa tai ei pääse sisää. Jos siis esim. juhlat alkaa klo 21, jengi alkaa saapua paikalle ehkä aikasintaa klo 22.

♥ Kauneus ja pukeutuminen. Rennompaa ja vapaampaa ku Suomessa. Ei ole samanlaista massakulttuuria. Jokane pukeutuu oman tyylinsä mukaan :)

Meksikossa monet tytöt ei meikannu kouluun ja jos näit jonku koulus ja sit myös vapaa-ajalla, se sama tyyppi saatto näyttää iha eri ihmiseltä varsinki, jos koulus on käytös koulupuku ja jos koulus ei hyväksytä vahvaa meikkiä :D yleisesti tytöt ja naiset kuitenki meikkaa vahvemmin ja näyttävämmin sekä arkena että juhlapäivänä ku Suomessa. Huulipunaa ja eyelinereitä ei säästelty.

♥ Elämäntyyli. Rentoa, lepposaa, spontaania ja perhekeskeistä elämää. Ei oteta liikaa stressiä asioista, kaikki hoituu kyllä omalla painollaan.

Yleensä sunnuntai on pyhitetty perheelle eli silloin tehdään perheen kanssa jotain yhdessä.

Mulle tuli semmonen olo et Meksikossa käydään enemmän ulkona perheen kanssa esim. kahvilla tai syömässä ku Suomessa. Tääki on kyl varmasti iha perhekohtasta :)

♥ Juhlat. Meksikossa osataan juhlia ja kunnolla! Ei tarvii ees olla kunnollista juhlan aihetta niin saadaan jo kemut aikaseks. Synttäreillä synttärisankarin tulee purasta pala synttärikakusta ennen kuin se "avataan" veitsellä. Usein juhlissa on paljon ruokaa ja ihmiset tanssivat. Monesti myös rikotaan karkilla täytetty piñata. 

Oudointa mun mielestä oli se, et jos jollekin lapselle järkättiin synttärijuhlat nii siellä aikuiset joi alkoholia :D Nää juhlat oli myös usein isoja ja niihin panostettiin paljon.

♥ Puhelin ja sosiaalinen media. Joillain paikallisilla oli kunnon puhelinliittymäpaketti, josta tuli lasku ja siinä oli kunnon saldo jne. Nettiyhteys ei kuitenkaan aina ollu paras mahdollinen yleisillä paikoilla.

Facebook on paljon kovemmassa huudossa ku Suomessa. Siellä jaetaa meemejä ja paljon kuvia, kommentoidaan usein toisten julkaisuihin, viestitellään kavereille...jotenkin elämää jaetaan paljon enemmän somessa ku Suomessa, vaikka tääkin on tosi henkilökohtane juttu.

Toivottavasti tykkäsitte tästä pitkästä ja sekavasta kulttuurierolistauksesta :)

Heitä kommenttia ja kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Vlogimaailman valloitus espanjankielisellä vlogilla

HOLAAA! Pahoittelen liian pitkästä päivitystauosta, mun Meksikon seikkailuja tulen tänne kyllä päivittelemään (tosin jo nyt vuoden jälkeen, anteeksi!), mutta nopea tiedoitus:

meikäläinen siirtyi vloggaamiseen ihmeelliseen maailmaan espanjankielisellä vlogilla. Ensimmäinen video ulkona suomenkielisillä teksteillä: https://youtu.be/rj3kFQYgDVg

Toivottavasti tykkäätte :)

Isänpäivä

Hola sinne ruudun toiselle puolelle!

Nyt on saapunut hetki, jolloin voin avautua yhestä mun elämän tärkeimmästä henkilöstä.

Tänään kun on isänpäivä. Suomessa. Ei täällä Meksikossa.

Iskä, tää kirjoitus on sulle. <3

Pakko aluksi myöntää, että iskä, mulla on sua ikävä. 

Ei sitä ennen tänne tuloa oikeen pilvilinnoissa tullu ajateltua, miten sitä tulee pärjäämään ilman sua.

Mutta aika hyvin mä oon pärjänny. Muistan, kun sanoit syyskuun puolessavälissä mulle videopuhelussa, että oon pärjänny täällä maailman toisella puolen paremmin ku kuvittelit. Itkuhan siinä tuli, sun sanat painaa mulle aika paljon. Ja valehtelisin, jos väittäisin, että tää teksti ois syntyny ilman lasittuneita silmiä.

Sun huolenpidon puuttumisen oon huomannut eläessäni täällä tacomaassa.

 Täällä et oo mulle sanomassa, että ota avaimet ja puhelin mukaan, kun oon lähdössä kouluun.   Täällä kukaan ei kysy multa koulun jälkeen, onko mulla nälkä ja heti perään luettele jääkaapin sisältöä. Sanoin sulle lähes aina "joojoo, on kaikki mukana", "joojoo on nälkä, mut teen läksyt ensin", "joojoo moikka", "joojoo ei tartte aina muistuttaa". Mutta se muistuttelu on vaan sun tapa pitää huolta. Täällä mun pitää muistuttaa itse itseäni.

 Iskä, sä oot hyvä isä.

Sulta saan oppia yhtä sun toista. 

Jaksat kuunnella mun juttuja milloin mistäkin - esimerkiksi mun hehkuttamista tästä mun vuodesta.

Jaksat kuunnella (tai hyvin näytellä ;-) ), kun selitän sulle mun koealueita.

Jaksat aina tsempata mun koulunkäynnin kanssa ja muistuttaa, että relaaminen ei oo pahitteeksi.

Jaksat istua mun kanssa ruokapöydässä, kun tuun koulusta, vaikka et ite söiskään mitään.

Iskä. Kun tuun takas, mennään mökille saunaan ja uimaan ja grillaamaan herkkuruokaa. Haetaan Fantsusta ruokaa kotiin. Katotaan telkkaa yhessä. Nukutaan päikkärit. Nauretaan sun hyville (välillä aivan idioottimaisille) vitseille. 1.7.2017 aamuyöllä halaan sua taas Hki-Vantaalla. 

Laitathan päivän ylös kalenteriin ;-)

  Oot mulle maailman paras iskä enkä tiiä mitä tekisin ilman sua <3

"Kukaan tääl ei mua halaa, niinkun sä halaat 

Kukaan täällä ei tahdo tehdä mulle iltapalaa 

Jos sä jaksat mua venaa, sun luokse mä palaan 

Mul on kiva elämä ja koti-ikävä."

Sanni - Koti-ikävä 

Koulun opintoreissu

Hola, buen día!

Eilen kotiuduin tosiaan koulun opintoreissulta ja taas kokemuksia rikkaampana tuun teille kirjottelemaan :-) Torstaina siis lähdettiin aamulla aikaisin täältä Playasta kohti Bacalaria, jossa syötiin aamupala ja käytiin vierailemassa Fuerte de Bacalarissa sekä veneilemässä seitsemän värin laguunilla. Se laguuni on yks hienoimmista paikoista, missä oon ikinä käyny! Haluun kyllä takas <3
 Syötiin vielä lounas samassa paikassa ku aamupala ja sitten suunnattiin Chetumaliin, joka on Quintana Roon osavaltion pääkaupunki. Siellä päästiin vierailemaan planetaariossa ja kongresissa. Illalla hotellilla polskittiin uima-altaassa, syötiin pizzaa ja vietettiin aikaa kavereitten kanssa, mä pelasin korttia muutaman rinnakkaisluokkalaisen kanssa.

Perjantaina aamulla syötiin hotellilla aamupala ja suunnattiin Oxtankahiin, joka on arkeologinen alue Chetumalissa. Sieltä jatkettiin matkaa Felipe Carrillo Puertoon, jossa käytiin vierailemassa pyhäkössä, Santuario de la Cruz Parlantessa. Käytiin siellä rakennuksen sisällä, mutta meillä ei ollut lupaa kuvata kyseisessä kohteessa. Carrillo Puertosta matka jatkui Aktun Cheniin, jossa ruokailtiin ja käytiin cenotella, jossa oli paljon tippukiviä. Täällä satoi rankasti ja oltiinkin bussiin palatessa kaikki ihan uitettuja koiria. :-D Playaan saavuttiin illalla seiskan maissa.

Meidän piti vierailla Tulumissa, mutta aika ei riittänyt. Onneks suuntaan sinne Ruta Mayalla :-)

Gracias por el viaje a mi escuela Preparatoria la Salle Playa del Carmen y gracias a mis rotarios! Que bueno viaje.

Saludos = terveisiä! :-)

Viikonloppureissu ja muita juttuja

Hola Finlandia! :-)

Tulin taas pikkuisen tauon jälkeen päivittelemään mun kuulumisia.

Mulla menee pääsääntöisesti ihan mukavasti, välillä on karikoita matkan varrella, mutta nehän kuuluvat asiaan, eikös vain? Aina oon selvinnyt ja tuun selviämään.
Mutta se pitää todeta, että vaihtovuosi ei oo mikään vuoden loma. Voisin kutsua tätä ennemminkin ihmiskokeeksi: kenellä kestää kantti ja kenellä ei, sitä täällä testataan.

Mutta itse asiaan. Käytiin muutama viikko takaperin mun isäntäperheen äidin ja isän kanssa tuon isän kotikylässä Oxkutzcabissa ja matkan varrella käytiin muissakin pienissä kylissä. Tunnelma noissa kylissä oli hyvin erilainen kuin täällä monikulttuurisessa Playassa! Tuli nähtyä siis uutta puolta Meksikosta. Käytiin samalla reissulla myös rancholla.

Viime viikonloppuna kävin mun siskon ja sen pojan kanssa Quinta Avenidalla. Otettiin kuvia Calle Corazónilla, ostettiin juomista Starbucksista, shoppasin H&M:ssä ja Sephorassa. Sunnuntaina olin mun rotareitten toisessa basaarissa auttelemassa ja illemmalla siskon ja sen pojan kanssa vielä synttäreillä :-) oli kyllä mukava viikonloppu!

Vika kuva mun huoneen ikkunasta. Ei täälläkään aina aurinko paista :-D

Eilen kävin yhden rotarynaisen ja hänen tyttöjensä kanssa syömässä illalla. Tarkoituksena oli nähdä vain hänen vanhempaa tyttöään, mut käytiinkin porukalla herkuttelemassa meksikolaisella ruualla. Nams! Tänään meen yhen kaverin kanssa tacoille, jaja.

Ens viikolla koulun opintoreissu to-pe. Ihanaa viikonloppua Suomeen ja hyvää syyslomaa kaverit, ootte rakkaita <3

Ja äidille semmoset terveiset, että maksa pian se mun rotaryreissu, jajajaja. Te quiero mamá <3 saludos a mi papá también, que importante eres para mi! <3

Respuestas

Moikka! 

Tulin tässä välissä vastailemaan teidän esittämiin kysymyksiin, kiitos kaikille, jotka halus tietää jotain Meksikosta ja mun elosta täällä :-)
 

Mitä eroja Meksikon koululla ja Suomen koululla on? 

Koulu täällä on tosi erilaista kuin Suomessa! Täällä koulut jakautuvat julkisiin ja yksityisiin kouluihin. Julkisia kouluja rahoittaa hallitus, yksityiskoulun kustantaa oppilaiden vanhemmat. Julkisten ja yksityisten koulujen tulis olla samalla tasolla, mutta oikeasti yksityiskoulut ovat parempia. Monessa koulussa on käytössä koulupuvut. Koulupäivät alkavat aikaisemmin kuin Suomessa ja opiskelu on erilaista: luokassa on usein todella kova meteli ja jotkut oppilaat saattavat nukkua tunneilla, mikä on Suomessa harvinaisempaa. Ryhmätöitä on runsaasti ja opettaja voi kertoa arvosanat ääneen tai laittaa lapun luokan seinälle, jossa arvosanat näkyvät. Opettaja myös allekirjoittaa/leimaa tehtävät, jotka oppilaat tekevät.

 Saako opiskelijat ilmaisen ruoan?

Mun koulussa ei ainakaan saa. Oppilaat ottavat kouluun eväät tai ostavat ruokansa muutamalla eurolla koulun kahvilasta. Tosin ruoka on aika epäterveellistä, kahvilasta saa esim. hampurilaisia, paahtoleipää, jonkinlaista spagettia.

Saatko/otatko erikseen espanjankielen tunteja varsinaisten koulutuntien lisäksi?

 En ota espanjan tunteja.

Millaisia koulupäiväsi ovat?

Aamulla herätys klo 6, teen aamutoimet ja isäntäperheen äiti vie mut kouluun. Koulu alkaa klo 7, jolloin on pieni ryhmänohjaajan hetki, vähän niinkuin aamunavaus. 7:10 alkavat oppitunnit 3x50min. Sitten on tauko, kaksi oppituntia (2x50min) ja tauko ja vielä 2x50min. Päivä päättyy 13:50.

Oppiaineita on monenlaisia, niistä oonkin höpötellyt jo aiemmassa postauksessa.

Koulun pihalta otan koulubussin, joka maksaa 9 pesoa eli vähän alle 50 senttiä ja jään pysäkille lähelle mun isäntäperheen isän toimistoa. Tällä viikolla oon kävellyt kotiin bussilta, koska pääsin aikasemmin koulusta koeviikon johdosta. Kävelymatka on noin 10 minuuttia. Ennen menin kuitenkin toimistolle ja joku vei mut kotiin. Katotaan, miten toimitaan ens viikolla :-)

Mitkä ovat suosittuja ja haluttuja opiskelusuuntauksia?

Lakia täällä porukka haluaa lukea, varmaan siks, että yhteiskunnassa on epäkohtia ja lakimiehiä ja -naisia tarvitaan paljon eli työpaikan saaminen on iisiä. Myös lääkäriksi ja insinööriksi opiskeleminen on suosittua.

Millä tavalla on erilaista olla tyttö siellä vs. Suomessa?

 Täällä tytöt (koskee kyllä poikiakin tää kohta haha) ei oo niin itsenäisiä kuin Suomessa ja miesten ja naisten välillä on selvä raja. Tääkin varmasti riippuu perheestä ja sosiaaliluokasta ja siitä, kuinka konservatiivinen kasvatus on. Ainakaan tässä ekassa perheessä mun isä ei laita ruokaa eikä tee keittiöhommia.

Joissain rotexien ohjeissa luki, että kaikki on kolme kertaa vaarallisempaa tytöille kuin pojille. Mä en esimerkiksi saa ottaa taksia yksin, koska se voi olla vaarallista. Mun isäntäperheen isä selitti, että oli nainen sitten nuori tai vanha, tumma ta vaalea, taksilla meneminen yksin voi olla vaarallista. 

Mutta täällä tyttönä oleminen on toisaalta kyllä kivaa, koska pojat avaa ovet tai antaa istumapaikkansa koulubussissa :-) Suomessa tommonen on harvinaista, kyl sais Suomi-pojat ottaa noi tavat haltuun! Oon myös kuullu, et jos täällä mennään porukalla syömään, jossa on tyttöjä ja poikia, pojat maksaa kaiken.

Mikä on sinun herkkuruokasi?

Mä tykkään melkein kaikesta ruuasta täällä, ai että! Lemppari on varmaan nachot papujen ja lihan kanssa (nachos con carne y frijol) ja tacot! (ne, mitä Suomessa kutsumme tortilloiksi, mutta ystävät hyvät, se tortilla on pelkkä lätty, taco on täytetty tortilla. :-D)

 

Pidetäänkö taloissa sisällä ulkokenkiä jaloissa vai otetaanko ulkokengät pois ulkoeteiseen ja ollaan sisäkengillä/tossuilla/sukkasilla sisätiloissa?

 Sisällä ollaan kengät jalassa. Mulla on yleensä jalassa varvastossut, koulussa Converset.

Minkälaiset elinkeinot ovat suosittuja Meksikossa?

Mun alueella turismi on varmasti suosituin elinkeino ja koska elän rannikolla, myös kalastajia luulis täällä olevan. Meksikossa on myös paljon maatalouskulttuuria ja esimerkiksi erilaisia kasveja kasvatetaan paljon.

Mitä huomaat, kun kuljet uudessa kotiympäristössäsi?

 Täällä on ainakin tosi kuuma, jaja! Talot on tehty kivestä ja monissa taloissa on kalterit. Talot on värikkäämpiä kuin Suomessa, mutta myös huonokuntoisempia. Jotkut ihmiset elävät täällä tosi vähällä ja tuloerot ovat suuremmat kuin Suomessa.

Onko paljon vanhan ajan elämää havaittavissa, onko maaseutua vai onko paikat urbanisoituneet?

 Meksikosta löytyy kumpaakin, esim. Meksikon pääkaupunki Mexico City on moderni, mutta samalla historiallinen metropoli, mutta joillain alueilla on paljon maataloutta. Jotkut ihmiset elävät alkukantaisesti, köyhyys ei ole mitään uutta täällä.

Miten elämä on siellä vuosien varrella muuttunut ja mihin suuntaan se on nyt kehittymässä?

Mun osavaltiolla ja kaupungilla ei ole pisimpiä perinteitä, koska Quintana Roo on Meksikon uusin osavaltio ja mun kaupunki on vain 25 vuotta vanha. Sen osaan sanoa, että Playa del Carmen oli ennen paljon rauhallisempi, mutta nyt turisteja on paljon ja tuskin loppua turismivirralle tulee vähään aikaan...

 Miten jutut on luistanut Meksikon rotareiden kanssa, oletko ollut kokouksissa jne? Miltä vaikuttavat?

Jutut on luistaneet tosi hyvin. Mun isäntäklubin jäsenet on ihania! 

Oon ollu kahdessa rotarykokouksessa: heti mun ekana iltana kun saavuin tänne Playaan ja tokan kerran elokuun vikassa kokouksessa. Syyskuussa en ollut, mutta yleensä käyn joka kuukauden viimeisessä tapaamisessa, jolloin mies- ja naisrotaryt illallistavat yhdessä.

 Kerro jotain paikallisesta elämästä.

 Ei ole tiukkoja suunnitelmia tai aikatauluja, asenne rennompi kuin Suomessa, asioilla ei ole niin kiirettä. Elämä on hyvin perhekeskeistä ja vanhempien kunnioittaminen on tosi tärkeää eli vaikka olisit aikuinen ja elät kotona, sun tulee kuunnella vanhempien käskyjä.

Mitä teette koulun jälkeen?

 Mä meen yleensä aina koulusta toimistolle ja kotiin ja sitten syödään :-D

Jotkut menee kavereitten luo hengailemaan tai tekemään läskyjä.

Mistä puhutte perheessä?

 Kaikenlaisista asioista: mä yleensä puhun mun perheen kanssa koulusta, mun maasta, arkisista tilanteista ja tapahtumista, matkoista...mistä perheet yleensä puhuvat, ei ole rajattua aihetta oikeastaan :-)

 Käyttävätkö tytöt siellä paljon meikkiä?

Kyllä, enemmän kuin Suomessa! Täällä esim. huulipunaa voi käyttää ihan tavallisina päivinä ja jotkut tekee arkipäivinäkin värikkäät eyelinerit/silmänrajaukset.

Millainen tyyli on vallalla?

 Aika tavallinen, ehkä ei niin mainstream kuin Suomessa. Esim. täällä kaikilla ei oo värjättyjä kulmia tai Niken jumppapusseja. Suomessa massakulttuuri on jotenkin enemmän valloillaan kuin täällä.

 Kyllästyykö ruokaan koskaan?

 En tiiä, tuskin! Mä saan täällä niin hyvää ruokaa et tuskin kyllästyn :-)

Mikä on kivoin espanjankielinen sana?

 Näitä löytyy! Tykkään paljon hauskoista/kauniista sanoista, kuten amor, corazón, mamacita, princesa...

Kenestä luulisit saavasi läheisimmän ystäväsi?

Toisesta vaihtarista! Tosin koulussakin mulla on paikallisista muutama hyvä kaveri, yks ainakin jo ystävä :-)

 Onko siellä susta turvallinen olla?

Mulla on turvallinen olo, mulla on aika turvallinen kaupunki, mutta tottakai oon kuullu juttuja mitä tässä maassa tapahtuu tai voi tapahtua. Mulla on kuitenkin kaikki hyvin, älkää huoliko! Kun pitää järjen päässä eikä lähde ihan minne vaan ja ihan kenen kanssa vaan niin ei pitäis mitään käydä.

 Saatetaanko sua paljon paikkoihin? 

Kouluun saan aina kyydin ja koulusta palaan koulubussilla. Kotoa en pääse oikeen minnekään ilman kyytiä. Täällä kun ei hirveemmin kävellä.

Mikä on hauskointa ja nolointa, mitä siellä on sattunut?

Hmmm. Hauskointa on varmaan se kun saa tehdä jotain hauskaa kavereitten tai perheen kanssa, esim. kun pääsee uimaan. Me encanta! Noloja kokemuksia on varmaan kilokaupalla, kerran esim. annoin poskisuukon yhdelle tytölle, mutta se näytti vähän hämmentyneeltä, kun olin tervehtimässä sitä poskisuukolla. :-D ei siis tunneta mitenkään parhaiten kyseisen tytön kanssa jaja. Pieniä juttuja.

Onko paljon tullut kielen kanssa sekaannuksia?

On ja monesti. Ei onneks mitään maailman isoimpia, mutta pieni virhe Suomessa tuntuu täällä paaaaljon isommalta virheeltä!

Terkkuja kotiin!

Dos meses

Hola, buenas noches täältä Meksikosta!

On jännää aatella, että on jo lokakuu. Huhhuh. Ja tänään tasan 70 päivää siitä, kun lähdin Suomesta.

Tässä muutamia kuvia Xcacelista (eka kuva tosin mun huoneen ikkunasta), jossa oli nätti ranta ja cenote. Cenotelta ei oo kuvia, mut siellä oli kivaa käydä pulikoimassa. Aallot meressä oli kans ihanat!

Saksalainen vaihtari asu meillä viikon, oli ihanaa jutella kaikista tuntemuksista toiselle, joka käy samoja juttuja läpi <3 Pääsin myös viime viikolla osallistumaan vapaaehtoisena golfin amatöörimaailmanmestaruuskisoihin (kamalan pitkä sana!) mun Rotary-klubin kanssa Iberostar-hotellin golfkentillä. Mun tehtävänä oli seurata, minne pallot menee ja osoittaa pallon paikka. 4-5 tuntia tuli oltua ulkona neljänä päivänä. Hiljaa täytyi olla, koska säännöissä luki, että ei saada puhua pelaajille, jos he eivät aloita puhumista, mutta kokemusta rikkaampana taas! Oli siistiä nähdä suomalaisia pelaajia tällä puolen palloa ja kuunnella sivusta suomea, kun ei saa itse oikeen mitään pöpöttää :-D

Kävin tällä viikolla mun counsellorin ja hänen vaimonsa kanssa juttelemassa mun asioista. Juttelin myös mun ryhmänohjaajalle koulussa ja oli ihanaa huomata, kuinka hyvin nää ihmiset otti mun huolet "vastaan", jos näin voi sanoa. Yksin ei tartte eikä pidä jäädä. Nyt rentoutta vaan kehiin!

Huomenna rotarien basaariin! Ja hei, mä pääsen harrastamaan täällä. Jes! Pääsen tosiaan ens viikolla jatkamaan tanssia, joka on aika lailla semmosta, mitä oon Suomessakin harrastanut. Ai että, ihanaa päästä tekemään jotain ja purkamaan energiaa (jos sitä tän kaiken kulttuurin ja kielen ymmärtämisen keskeltä jää haha ;-) )Oon tottunu olemaan menossa, mutta täällä pääkoppa kiitää välillä ihan omissa maailmoissaan, joten yks harrastus on varmasti sopiva tähän tilanteeseen. Välillä sitä on vaan tosi poissaoleva ja omissa ajatuksissaan, vaikka pitäis osata kuunnella niitä, jotka on täällä läsnä. Varmaan tääkin on osa vaihtarin elämää?

Semmonen juttu vielä, että mulla on ollut täällä jo päiviä, jolloin oisin halunnu lähtee takas Suomi-kotiin. Jos joku ois tullu heiluttelemaan lentolippua Helsinkiin, oisin varmaan tarttunu tarjoukseen. Mutta täällä oon vieläkin, näättekö äiti ja iskä, jeje! 

Ja vielä yks juttu ennen ku alan nukkumaan, nimittäin juttua mun tulevista reissuista: pääsen lokakuun lopulla koulun opintoreissulle Bacalariin, Chetumaliin, Felipe Carrillo Puertoon ja Tulumiin eli pääsen tutustumaan paremmin mun osavaltion, Quintana Roon, luontoon ja nähtävyyksiin. Tammikuussa oottelee tän piirin eka Rotary-reissu Ruta Maya, joka sijoittuu tänne Etelä-Meksikon alueelle. Toukokuussa tiedossa ois Ruta Colonial, jolloin pääsen tutustumaan Keski-Meksikoon.

Pahoittelut sekavasta tekstistä amigot! Perdonáme!