Sivut

4. elokuuta 2021

Kun opiskelija väsyy


Fuksivuoden kevät ja se alkoi - koko maailmaa järisyttänyt koronaviruspandemia.
Hetkessä "elämän auvoisimmasta ajasta" tuli lukuisille nuorille ja opiskelijoille suoraan sanottuna polttava helvetti. Tilannetta voisi kuvata siten, että paperilta kumitettaisiin kaikki sille piirretty. Ei saanut nähdä kavereita, ei saanut mennä kampukselle, ei voitu käydä yhdessä syömässä, ei saanut järjestää tapahtumia. Kaikki se, mitä on saanut kuulla opiskeluaikojen ihanuudesta, vedettiin pois, suljettiin syrjään kiellettynä toimintana.

Paljon on puhuttu siitä, miten toisen asteen opiskelijat pärjäävät. Huoli on täysin ymmärrettävä, mutta se ei sulje pois sitä, että väliinputoajina ovat myös lukuisat muut opiskelijat. Lopulta tästä tilanteesta kärsivät kaikki ihmiset mihinkään ominaisuuteen katsomatta. Toisen ongelmat eivät sulje pois toisen vaikeuksia - ei nykyisessä maailmantilanteessa tai muussakaan kontekstissa. Itselleni on kuitenkin kaikista luontaisinta puhua juuri korkeakouluopiskelijoiden tilanteesta, sillä olen elänyt pandemia-aikaa yliopisto-opiskelijan perspektiivistä.

Korona-aika on omassa elämässäni kulminoinut monia asioita. Kahtena peräkkäisenä keväänä sain yliopiston ylläpitämästä opiskelijakyselystä vastaukseksi, että olen riskialtis opiskelu-uupumukselle. Tulos ei yllätä. Tekevänä, kilttinä ja joustavana ihmisenä olen valmis venymään ja tekemään paljon. Kunnianhimo, korkea työmoraali ja tunnollisuus, mutta myös hyväksynnän haku, täydellisyyden tavoittelu ja kontrollifriikkeys ovat toimineet cocktailin mausteina peruskouluajoista lähtien. Pitää pärjätä opinnoissa, harrastuksissa, ihmisten kanssa, kaikessa. Onko ihme, että alkaa jossain vaiheessa vähän väsyttää, kun koittaa olla kaikkea kivaa kaikille ja lopulta huomaakin, että itselleni olen tällä meiningillä, ankaruudella ja itsekriittisyydellä, tehnyt eniten hallaa.

 Keväällä 2019 havahduin asiaan hieman, mutta syksyn koittaessa vetäsin seiskavaihteen päälle ja lähdin paahtamaan lähes yhden lukuvuoden opintomäärää yhdessä lukukaudessa. Kaikki kurssit menivät läpi, selviydyin syksystä, mutta pitkä joululoma tuli kyllä tarpeeseen. En kuitenkaan höllännyt tahtia riittävästi viime keväänä, sillä toukokuussa totesin ääneen, että omat voimavarat on ylitetty todella raffisti ja tätä on jatkunut kauan. Opinnot ovat kyllä edenneet mukavasti, mutta en ole osannut pitää itsestäni riittävän hyvää huolta: liikunta oli jäänyt vähälle, en ollut kiinnittänyt huomiota toimivaan ruokavalioon, olin juhlinut silloin tällöin railakkaasti, jos jotain menoa oli poikkeuksellisina aikoina ollut - listaa voisi jatkaa pidemmäksi. Kuitenkin kun tekee lähes kaiken ruokailusta, opiskelusta, ihmissuhteiden ylläpidosta ja harrastuksista samassa tilassa niin kyllä se turruttaa. Itselläni on siitä onnellinen ja etuoikeutettu tilanne, että olen pystynyt olemaan fyysisesti ja henkisesti lähellä vanhempiani, joilta olen saanut turvaa tässä oudossa ja pelottavassa maailmantilanteessa. He esimerkiksi rohkaisivat minua anomaan opettajalta lisäaikaa yhteen esseetehtävään, jonka takia tihrustin itkua ja turhauduin, miten aika ei vain tule riittämään.

Ahdistus, stressi, fomo eli fear of missing out, jonkin sortin yksinäisyys ovat olleet läsnä pitkän aikaa niin opiskelun kuin oman tunne-elämän kautta. Onneksi lukukauden päätyttyä sain vihdoin suustani ulos sanan "burnout". Sitä olin itselleni rakentanut jo kauan. Se olisi saattanut tulla kohdallani vastaan myös ilman globaalia pandemiaa, mutta sosiaalinen eristäytyminen ja etäelämä ovat kärjistäneet tilannetta niin itselläni kuin monella muulla. Kävin muutama viikko sitten lääkärin etävastaanotolla ja mitään kliinistä diagnoosia minulla ei ole, vaikka toukokuussa totesin vetäneeni itseäni piippuun. Monet asiat ovat alkaneet kuitenkin järjestyä kesän aikana paikoilleen. Olen hakenut ja saanut keskusteluapua, isot stressin aiheet ovat laantuneet ja oma mieli on saanut tilaa kotiseutukesän muodossa Sysmässä. 

Kuvat: Annika T.

Tällä hetkellä odotan syksyä innolla. Kandivuosi on koittanut ja ensimmäinen virstanpylväs akateemisessa maailmassa on ennemmin teko- kuin "sitten joskus, kun olen iso ja pystyvä"-listalla. Pääsen muuttamaan kuun lopulla yksiöön ja rakentamaan omaa elämää ja kotia ratikkaetäisyyden päähän Helsingin keskustasta. Se, jos mikä on tuntunut hyvältä ja parantanut omaa oloa. Ei tarvitse enää uhrata ajatusta asunnon etsinnälle. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tämä koko korona laittaisi varpailleen rokotuskattavuuden paranemisesta huolimatta. Onneksi on kivoja juttuja, mitkä vie eteenpäin ja mitä odottaa lähitulevaisuudelta.

Isäni sanoin: "Elämä on jatkuvaa epävarmuuden sietämistä."
Sitä se todella on, oli tätä koko koronaa tai ei.

Millaisin mielin siellä ruudun toisella puolella suunnataan katseita syksyyn? 


<3 Emilia

1. elokuuta 2021

Paluu vuosien jälkeen

Kuva: Annika T.

Heippa erittäin, erittäin pitkästä aikaa!

Viimeisestä kirjoituksesta on hujahtanut useampi vuosi ja paljon on ehtinyt tapahtua blogihiljaiselon aikana. Olisi varmaan ihan paikallaan kirjoitella pientä life updatea tähän väliin, sillä postasin viimeksi toukokuussa 2018.

Valkolakin saatuani vuonna 2019 pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon espanjalaista filologiaa eli espanjankielisen maailman kieltä, historiaa, kirjallisuutta ja kulttuuria. Valinnaisina opintoina olen käynyt viestintää, maailmanpolitiikkaa sekä Latinaisen Amerikan tutkimusta. Opiskelu on ollut toisinaan koulumaista, sillä läsnäolopakkoa on aika paljon. Maaliskuussa 2020 siirryttiin etäformaattiin, mikä on tuntunut todella turruttavalta. Ei niinkään opintojen takia vaan siksi, että ihmiskontakteja ja arkirutiineja ylipäätään on pitänyt rajata ja rajoittaa. Se, jos mikä on kolahtanut ekstrovertin sieluun. 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja järjestötoiminta on vetänyt puoleensa, mikä on näkynyt hyvin omassa vapaa-ajan vietossani: toimin tällä hetkellä toista vuotta oman alani ainejärjestön puheenjohtajana ja vuosi sitten lähdin mukaan opiskelijapolitiikkaan. Ensi kuussa starttaa kolmas vuosi yliopistolla ja mikäs sen parempaa kuin päästä tuutoroimaan uusia fukseja ennen oman luentorupeaman aloittamista! Ohjaaminen ja mentorointi on kaltaiselleni synnynnäiselle johtajalle ja pikkupedagogille luontevaa, joten orientaatioviikko sujuu varmasti antoisissa merkeissä. 

Kaksi vuotta pääkaupungissa on hujahtanut silmien edessä ja vaihtovuodelle lähdöstä tuli puolestaan kuluneeksi viisi vuotta. Miten aika menee näin äkkiä! Sitä jaksan ihmetellä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Koska vaihtovuosi on kohdallani mennyttä elämää konkreettisena vaiheena, koen luontevammaksi jatkaa blogin kirjoittamista oi-niin-klassiseen lifestyle-tyyliin. Saatan kuitenkin sisällyttää vaihtovuoden sisältämiä teemoja kirjoituksiini jatkossakin. Kyseinen kokemus kuitenkin määräsi ja tulee varmasti tulevaisuudessakin määräämään elämäni suuntaa tavalla tai toisella. Blogin pääpainoa ja ääntä haluan siirtää laajemmin niille elämän osa-alueille, jotka vetävät puoleensa ja joista minulla on sanottavaa. Aiheet voivat vaihdella arkikuulumisista syvällisempiin aiheisiin, joiden puiminen kiinnostaa itseäni suuresti. 

Mitä ruudun toiselle puolelle kuuluu? Onko lifestyle-genre jo ihan nähty vai vieläkö se kehys kiinnostaa kaikessa rönsyilevyydessään?

Aurinkoista elokuuta! 

<3 Emilia

22. toukokuuta 2018

Rotary-vaihtareitten blogeja 2018-2019

Heissan!
Tässä listaa vaihtarien blogeista. Käypäs tutustumassa :)
Lista päivittyy aina sitä mukaa, kun saan tietää uusista blogeista :)

AMERIKAT

Yhdysvallat

Meksiko

Ecuador

20. toukokuuta 2018

Kuulumisia ja kulttuurieroja FIN-MEX

Heippa vaan tosi tosi tosi pitkästä aikaa! :) 
Tän blogin päivittely jäi vaihdon aikana niin vähään, että huhhuh. Saa nähdä, jos saisin jossain vaiheessa jaettua näin jälkikäteen vähän kuvia ja juttuja sieltä...

Jotain kuulumisia näin alkuun. Mulla menee oikein mukavasti. Kesäloma häämöttää jo, enää pari viikkoa koulua jäljellä. Kirjotin maaliskuussa lyhyen espanjan ja suureksi onnekseni siitä pamahti laudatur! Vaihtariks lähteminen siis kannatti myös yo-kirjoitusten kannalta ;)

Kun palasin vaihdosta, lähdin mukaan Rotex-toimintaan (=Rotaryn ex-vaihtaritoimintaan). Rotexit järkkäävät tapahtumia Suomeen tuleville vaihtareille, toimivat heidän tukenaan vaihdon ajan sekä auttavat Suomesta lähteviä vaihtareita jne. Rotexina toimiessa oon päässy tutustumaan mun Suomen piirin D1390 vaihtareihin ja noin kuukaus sitten olin Tampereella lähtevien vaihtareitten koulutuksessa. Siellä kokoontuivat kaikki Rotaryn kautta Suomesta vuosi- ja kesävaihtoon lähtevät nuoret. Oli mukava viikonloppu ja oli tosi kivaa päästä kertomaan omista kokemuksistaan tuleville Meksikon matkaajille. 

Nyt kuitenkin turhat pölinät pois, tässä tulee kunnon kulttuurieropläjäys, olkaa hyvät!


Tervehtiminen. Poskisuudelmat toimii sekä tervehdyksenä että hyvästelynä. Meksikossa annetaan yksi suukko oikealle poskelle.


Ruoka ja ruokakulttuuri. Ateriamäärä oli mulla ainakin joku 3-4/päivä. Illalla syödään yleensä vahvin ateria. Ruuassa on paljon suolaa ja rasvaa, mikä tekee siitä aikamoisen epäterveellistä. Mutta se on niin hyvää haha <3 Monet sanoo, et meksikolainen ruoka on tulista, mutta esim. en ite tykkää kovin tulisesta ruuasta ja pärjäsin hyvin, koska en käyttäny tulisia kastikkeita. Eli ne kastikkeet tekee siitä ruuasta mausteista, ruoka itessää ei oo tulista. :) Perusruokalajeja/-raaka-aineita on vehnä- tai maissitortillat (pelkät lätyt!), pavut, liha, mausteet, kastikkeet...Meksikossa käytetään myös paljon hedelmiä. Juomavettä ei saa hanasta, vaan vesi pitää ostaa pullotettuna kaupasta.

Fun facts: Meksiko on maa, jossa käytetään eniten virvoitusjuomia. Coca colaa saatettii juoda ihan peruslounaan tai -illallisen kanssa, jolloin Suomessa monet juo vettä tai maitoa.

Pakkauskoot on omaa luokkaansa. Limsaa saa kolmen litran pulloissa ja purkkaa saa esim. kahden purkan pakkauksissa.

 Ruokakaupoissa on pakkajat, jotka pakkaavat ruuan muovikasseihin ja näille pakkaajille tulee antaa tippiä.


Ihmiset. AIVAN IHANIA!!! <3 Haha! Meksikolaiset on yleisesti tosi iloisia, sosiaalisia, heittäytymiskykyisiä, avuliaita ja lämpimiä ihmisiä. Tulista temperamenttia löytyy ja omaa itseä osataan arvostaa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Jos täällä piiloudutaan nurkkaan niin Meksikossa pidetään itsestä meteliä :D tähän voisin sanoo myös sen, et joillain oli vaikka puhelimen taustakuvana selfie tai muu kuva omasta itsestä, mikä vaikuttaa Suomessa tosi ylimieliseltä ja itseriittoselta, mut Meksikossa se on sit varmaa iha normaalia haha. 

Pojat Meksikossa on tosi paljon kohteliaampia ku pojat Suomessa! Siellä mulle avattiin ovia, jopa auton ovi haha. Sain myös välillä koulubussissa istumapaikan joltai pojalta, ku oisin muute joutunu seisomaan. Tämmöne herrasmiesmäisyys on siis osa heidän kulttuuriaan. Tosin joku kaveri sano et ei ne pojat paikallisia tyttöjä kohtele samalla tavalla ku ulkomaalaisii, mut kyl tommone kohteliaisuus jäi mielee haha :D

Ihmisistä myös se, et siellä halaaminen ja fyysinen läheisyys on tosi tärkeetä ja normaalia. Myös kasvokkain kehuminen on tosi normaalia ja ihan jo tervehdyksiin sisällytetään espanjaksi sanoja "ihana", "kaunis", "muru", "kulta", myös kavereitten kesken. Hassua oli myös se, et ku viestittelee esim. perheen tai kavereitten kans, sua sanotaa pojaks/tyttäreks tai ystäväks (esim. hei tytär/poika, hei ystävä/kaveri) mitä Suomessa ei niinkää harrasteta.


Turvallisuus. Aivan eri tasolla kuin Suomessa, mutta en tuntenut oloa juurikaan turvattomaksi. Tilanne riippuu tosi paljo myös alueesta. Pohjoisemmissa osavaltioissa huumesota on raakaa, mutta yhteenotot tapahtuvat yleensä kartellien välillä. Ryöstetyks tuleminenkin on yleistä varsinkin isommissa kaupungeissa. Mun kaupungissa Playa del Carmenissa (etelässä) oli kerran ammuskelutapaus yhessä yökerhossa. Sain kuulla tästä ekana mun suomalaiselta kaverilta, kun tää oli kantautunut jo Suomen uutisiinkin :D olin ite sillon reissussa muitten vaihtareitten kanssa eli en kuullu asiasta eka ees mun hosteilta tai paikallisilta kavereilta, vaan näin ekana mun Suomi-kaverin laittaman Whatsapp-viestin. Mut yleisesti Playa on ollu rauhallinen paikka, mulle ei käynyt kuinkaan ja sain jopa liikkua yksinkin. Toki nää liikkumisjutut yms. riippuu perheestä ja myös kaupungista ja sen turvallisuustilanteesta.


Miesten ja naisten asema & tasa-arvo. Tää on kans tosi perhekohtasta. Varsinki konservatiivisemmissa perheissä mies ei tee lainkaan esim. keittiöhommia, mut joissai toisissa perheissä isä voi iha hyvi tiskata ja laittaa ruokaa. 

Isä on yleisesti ottaen perheen pää, joka sanoo viimeisen sanan asioihin. Naisen asema on heikompi ku Suomessa yleisesti ja esim. pojat saavat liikkua ja mennä vapaammin ku tytöt.


Sosiaaliluokat. Meksikossa tuloerot on suuret: On tosi rikkaita ja tosi köyhiä ihmisiä. Jonkilainen keskiluokkakin kyllä löytyy. Esim. rotaryt on latinomaissa yleensä keskiluokkaa tai rikasta sakkia, toisin ku Suomessa rotaryt voi olla ihan tavallisia ihmisiä, ei kovin rikkaita, mutta eivät rutiköyhiäkään.


Korruptio. Politiikka Meksikossa on tosi korruptoitunutta. Myös poliisi on korruptoitunut. Mun kaverit kerran sano, et jos tekee jonku rikkeen liikenteessä, sen voi kuitata tyyliin yhellä Coca colalla :D Kuulostaa huvittavalta, mut oikeesti on kyse aikamoisen vakavasta asiasta.

Meksikossa on myös vaan yks ainoo bensafirma Pemex, mikä kertoo jonkinlaisesta korruptiosta jo sekin. Näil bensa-asemil tankatessa sun auton tuulilasi muuten puhdistetaan ihan ilmaseks, tämmöi knoppitieto tähä välii haha :D


Hinta-taso. Tosi halpaa verrattuna Suomeen. 1€ on noin 20 pesoa. Ruokaa saa paljon halvemmalla ainakin ja esim Starbucksissa saa yhen frappen jollain 3 eurolla ku Suomessa siitä pulitetaa ainaki joku viis euroo. :D Pienemmissä ja turistittomissa paikoissa kaikki on halvempaa ku turistikohteissa. Kävin leikkauttaas hiukset kerra pienemmäs kyläs ni ne makso jonku 2€ (hostit makso haha) ja mun kaupungis se ois maksanu sit ehkä 10€... Vaatteita saa halvemmalla pienistä putiikeista ku esim. ketjuliikkeistä. Ketjuliikkeiden hinnat on välil halvempii ku Suomessa, mut liikkeestä riippuen voi olla myös samanhintasii tuotteita ku täällä pohjosessa.


Isänmaallisuus. Meksikossa isänmaallisuus on suuri osa kulttuuria. Meksikon lippua näkee ihan arkipäivinäkin talojen seinillä, kun Suomessa lippu nostetaan salkoon vain juhlapäivinä. 

Meksikolaiset rakastavat maataan kaikista sen epäkohdista huolimatta ja pitävät sitä maailman parhaana ja näyttävät sen. He ovat tosi ylpeitä juuri Meksikosta. 


Uskonto. Kaikki ihmiset ei oo uskovaisia, mutta katolinen kulttuuri on kuitenkin näkyy maassa. Jotkut tekevät ristinmerkin lähtiessään ajamaan ja jotkut tekevät ristinmerkin myös ajaessaan kirkon ohi. Kirkossa käyminen on joissain perheissä sunnuntain rutiini. 


Kielessä uskonnollisuus näytetään toivottamalla Jumalan siunausta perheelle ja ystäville. Käytetään myös sanontoja "primero Dios" ja "si Dios quiere" eli "jos Luoja suo". 


Liikenne ja autoilu. Omanlaisensa sirkus sanoisinko haha :D 16-vuotiaat voivat vanhempien luvalla ajaa autoa, mikä ei siis oo Suomessa mahdollista. Liikenne on paljon kaoottisempaa ja äänekkäämpää kuin Suomessa. Tööttäillään paljon herkemmin ja jos joku meinaa ajaa omaa autoa päin, sille toiselle kuskille huudetaan ja kirotaan kovaan ääneen.

Turvavöiden käyttö on välillä vähän niin ja näin ja muutkin jutut. Joskus saattaa nähdä mopon kyydissä pari aikuista ja lapsen toisen aikuisen sylissä.

Ja liikennevalothan ne vasta onkin. Joku saattaa tulla pesemään auton tuulilasia tai myymään lehtiä, leluja tms. Välillä myös näkee ihmisiä jonglööraamassa tiellä ennen kuin vihreä tulee taas päälle :D  


Ilmasto. Vaihtelee tosi paljon. On kylmää, jossain tosi kuumaa. Löytyy kuivaa ilmastoa ja kosteaa ilmastoa. Jossain päin on lunta ja vuoria, jossain taas hiekka polttaa varpaita. Meksikosta löytyy siis kaikkea aavikosta viileämpään vuoristoon.


Koti. Monissa kodeissa on ainakin yksi kodinhoitaja, joka pyykkää, siivoaa, laittaa ruokaa tms. Kaikki tiskit tiskataan käsin, en edes rikkaimassa isäntäperheessäni nähnyt astianpesukonetta. Sen sijaan heidän jääkaapissaan oli automaatti, josta sai vettä, jääpaloja ja jäähileitä/-hyytelöä, en muista enää tota vikaa haha.

Jossain perheissä voi päästä nukkumaan riippumatossa, mutta sängyt ovat ihan yleisesti käytössä kyllä :D Laattalattia saattaa olla kuitenkin myös makuuhuoneessa. Ilmastointilaitteet ja tuulettimet helpottavat oloa kuuman ilmaston keskellä.

 Sisällä pidetään jalassa kenkiä, mikä on aika outoa verrattuna Suomeen.¨

Taloissa saatto olla välillä sisällä pieniä sisiliskon kokosia liskoja tai jopa torakoita, mutta niitä varten sit suihkuteltiin jotain estoainetta.

Fun fact: vessanpöntöissä saattaa välillä olla millon millasiaki vetimiä tai jopa jalanpolkimia, millä sai veden vedettyy :D


Perheet. Elämä on hyvin perhekeskeistä ja perheet voivat olla isojakin. Perhe Meksikossa = suku Suomessa. 

Lapset ovat pidempään riippuvaisia vanhemmista kuin Suomessa. Jotkut asuvat vielä 30-vuotiaina kotona ja käydessään yliopistoa toisessa kaupungissa vanhemmat rahoittavat opintoja ja asumista paljon enemmän kuin Suomessa.

Vanhempien kunnioittaminen on aivan eri luokka kuin Suomessa. Tosin Meksikossa sääntöjä myös rikotaan enemmän. Joskus lapset saatetaan laittaa kotiarestiin huonosta käytöksestä ja jos lapsi ei tottele, joku saattaa lyödä tätä varvassandaalilla tai vyöllä.


Lemmikit. Koiria saatettiin pitää ulkona sisäpihalla tai "tarhassa", mutta jotkut myös käyttävät koiraansa ulkona, jotkut pitävät sitä vapaana talossaan. Riippuu perheestä. Järkyttävintä on ehkä se, että koiraa saatettiin lyödä, jos se käyttäytyi huonosti.


Koulu. Koulutuksen taso on paljon alhaisempi kuin Suomessa ja tunnit olivat usein täynnä sähläystä, kun kaikki puhuvat toistensa päälle ja koulussa oli kiviseinät. Luokkakoot saattavat olla suuria, esim. mun luokalla meitä oli yli 30. 

Meksikossa koulut jaetaan yksityisiin ja julkisiin kouluihin, joista ensimmäisenä mainitut ovat parempitasoisia. Joissain kouluissa on käytössä koulupuvut. 

Pulpetit oli semmosia tuoli-pöytä-yhdistelmiä, joissa tuolia ei saanu irti pöydästä. Lokeroita ei ollu, joten kaikki piti kantaa mukana tai jättää luokkaan. Muistiinpanot kirjoitettiin käsin ja ne tuli tarkistuttaa opettajalla, joka laittoi paperiin sitten kynällä merkin ja/tai leiman. Ryhmätöitä tehtiin enemmän kuin Suomessa.

Läksyjä oli paljon enemmän kuin Suomessa! Niitä jengi teki välillä yötä myöten. Jotkut kaverit ei nukkunu välillä ku ehkä 4 tuntii tai vähemmä ku hommii oli nii paljo.

Kokeita saattoi olla useampi päivässä ja niissä kopioiminen on arkipäivää. Yks kaveri kerran kirjoitti reiteensä lunttia, jotkut pulpettiin, jotkut kenkiin, jotkut käteen...tapoja on monia. Monet myös koittivat taktikoida istumapaikkaa esim. kaverinsa viereen kokeissa, varmaan siksi, että voisivat tehdä yhdessä vilppiä.

Koulu alko mulla aina klo 7.00 ja päättyi klo 13.50.Taukoja on aika vähän ja koulualueelta ei saa poistua koulupäivän aikana. Jos koulutöitä teki myöhään, joku saattoi olla tulematta kouluun ja joku taas nukkui tunneilla. Jos joskus satoi rankasti, ei kaikki voineet tulla kouluun, koska se ois ollu vaarallista ajaa autolla. :D 

Ilmasta kouluruokaa ei oo, joten kouluun piti viedä omat eväät tai ottaa rahaa mukaan, jotta pystyi ostamaan syötävää kahviosta tai automaatista.

Opettajia, kuten muitakin vanhempia ihmisiä (itse en hosteja teititellyt alun jälkeen), tulee teititellä. Tosin opettajat vaikutti välillä enemmän kavereilta ku opettajilta, koska niille juteltiin paljon omista asioista ja heitäkin halattiin :D


Itsenäisyys ja vapaus. Suomessa täysin itsestäänselvää, et nuori saa liikkuu vapaasti, oli sitte valosaa tai pimeetä. Meksikossa aina piti ilmottaa tai oikeastaan kysyy lupa, jos halus mennä jonnekki. Piti kertoo, minne oli lähössä, kenen kanssa, mitä tekemään, milloin, miten, miksi jnejne :D Piti siis aina kertoo, missä oli ja kaikki muut jutut. Myös aikuiset lapset ilmoittivat vanhemmilleen itsestään, varsinkin, jos asuivat kotona. Jos lähtee jonnekin, pitää laittaa viesti, että on perillä turvallisesti, pitää viestittää, kun on tulossa takas, pitää viestittää, kun on kotona, pitää laittaa viestii, kun lähtee kotoa. Nää ihan vaa turvallisuuden vuoksi!


Aikataulut. Erittäin liukuvat :D koulu on ainoo paikka, minne pitää mennä ajoissa tai ei pääse sisää. Jos siis esim. juhlat alkaa klo 21, jengi alkaa saapua paikalle ehkä aikasintaa klo 22.


Kauneus ja pukeutuminen. Rennompaa ja vapaampaa ku Suomessa. Ei ole samanlaista massakulttuuria. Jokane pukeutuu oman tyylinsä mukaan :)

Meksikossa monet tytöt ei meikannu kouluun ja jos näit jonku koulus ja sit myös vapaa-ajalla, se sama tyyppi saatto näyttää iha eri ihmiseltä varsinki, jos koulus on käytös koulupuku ja jos koulus ei hyväksytä vahvaa meikkiä :D yleisesti tytöt ja naiset kuitenki meikkaa vahvemmin ja näyttävämmin sekä arkena että juhlapäivänä ku Suomessa. Huulipunaa ja eyelinereitä ei säästelty.


Elämäntyyli. Rentoa, lepposaa, spontaania ja perhekeskeistä elämää. Ei oteta liikaa stressiä asioista, kaikki hoituu kyllä omalla painollaan.
Yleensä sunnuntai on pyhitetty perheelle eli silloin tehdään perheen kanssa jotain yhdessä.

Mulle tuli semmonen olo et Meksikossa käydään enemmän ulkona perheen kanssa esim. kahvilla tai syömässä ku Suomessa. Tääki on kyl varmasti iha perhekohtasta :)


♥ Juhlat. Meksikossa osataan juhlia ja kunnolla! Ei tarvii ees olla kunnollista juhlan aihetta niin saadaan jo kemut aikaseks. Synttäreillä synttärisankarin tulee purasta pala synttärikakusta ennen kuin se "avataan" veitsellä. Usein juhlissa on paljon ruokaa ja ihmiset tanssivat. Monesti myös rikotaan karkilla täytetty piñata. 

Oudointa mun mielestä oli se, et jos jollekin lapselle järkättiin synttärijuhlat nii siellä aikuiset joi alkoholia :D Nää juhlat oli myös usein isoja ja niihin panostettiin paljon.


Puhelin ja sosiaalinen media. Joillain paikallisilla oli kunnon puhelinliittymäpaketti, josta tuli lasku ja siinä oli kunnon saldo jne. Nettiyhteys ei kuitenkaan aina ollu paras mahdollinen yleisillä paikoilla.

Facebook on paljon kovemmassa huudossa ku Suomessa. Siellä jaetaa meemejä ja paljon kuvia, kommentoidaan usein toisten julkaisuihin, viestitellään kavereille...jotenkin elämää jaetaan paljon enemmän somessa ku Suomessa, vaikka tääkin on tosi henkilökohtane juttu.


Toivottavasti tykkäsitte tästä pitkästä ja sekavasta kulttuurierolistauksesta :)
Heitä kommenttia ja kysymyksiä, jos tulee jotain mieleen.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!


1. syyskuuta 2017

Vlogimaailman valloitus espanjankielisellä vlogilla

HOLAAA! Pahoittelen liian pitkästä päivitystauosta, mun Meksikon seikkailuja tulen tänne kyllä päivittelemään (tosin jo nyt vuoden jälkeen, anteeksi!), mutta nopea tiedoitus:
meikäläinen siirtyi vloggaamiseen ihmeelliseen maailmaan espanjankielisellä vlogilla. Ensimmäinen video ulkona suomenkielisillä teksteillä: https://youtu.be/rj3kFQYgDVg

Toivottavasti tykkäätte :)