Hyvä vaihtari ja vaihtovuoden varjot

Hola otra vez!

Nyt kun mulla aikaa, aattelin tulla kirjottamaan vähän astetta syvällisempää postausta, joka käsittelee sitä, millainen on hyvä vaihtari ja mitä on vaihtovuoden varjot.

Aina kaikissa koulutuksissa ja ohjeissa toitotetaan, että hyvä vaihtari jaksaa hymyillä, hän on joustava ja avoin uusille asioille jne. Niitä perusjuttuja, mitkä on pakko sisäistää, jos aikoo pärjätä vuoden kaukana kotoa. Mutta kuka jaksaa tai pystyy hymyilemään 24/7? Onko joku maailman ihmisistä aina valmis joustamaan omista mielipiteistään? Onko joku aina valmis kompromisseihin? Onko kukaan koskaan täysin ennakkoluuloton? 

Niinpä. Vaihtaritkin ovat ihmisiä. Tavallisia kuolevaisia, joilla on tunteet. Ihmisiä, joita välillä itkettää ja ärsyttää. Ihmisiä, jotka tekee virheitä ja sanoo ja tekee typerästi. Ihmisiä, jotka eivät aina jaksa hymyillä tai jutella toisille. Ihmisiä, jotka pitävät uutta kulttuuria aluksi outona, mutta ajan kanssa oppivat elämään uudessa kotimaassaan. Tää saattaa kuulostaa nyt tosi kärjistetyltä ja sellaiselta, että noi infoissa annetut ohjeet ois huonoja. Ei, ohjeet on hyviä, mutta jos ne ottaa täysin kirjaimellisesti ja alkaa suorittamaan niitä, voi tulla tosi suuret paineet ja elämästä nauttiminen vaihdossa voi tuntua haastavalta. Mutta se on vain realismia, ettei kukaan pysty olemaan täydellinen vaihtari tai ihminen. Ei kukaan. Täytyy myös muistaa, että kaikki vaihtarit on erilaisia eikä kahta täysin samanlaista vaihtaria ole olemassakaan.

Tärkeää on mun mielestä, että vaihtari suhtautuu asioihin avoimesti (asenne on tärkee!) ja pyrkii positiivisuuteen, yrittää tehdä asioita, kokeilee uutta. Aina ei oo hyvä päivä, mut silloin kun se huono päivä sattuu kohdalle, kannattaa miettiä, purkaako sen vihansa muihin vai keksiikö itselle jotain tekemistä pahan olon purkamiseksi. Hyvät käytöstavat on mulle tärkeet ja oon ne oppinut jo pienestä pitäen. Eli vaikka ois paha päivä, kannattaa muistaa  hyvät tavat ja yrittää suhteuttaa omaa pahaa oloa maailman kaikkiin ongelmiin. Puhuminen pahasta olosta voi myös auttaa, mutta täytyy myös hyväksyä, että jotkut ihmiset haluavat mököttää yksinään, kun heillä on paha päivä tms. Myös syy pahaan oloon kannattaa selvittää, jolloin kiukkua/surua on helpompi käsitellä.

Ja tottakai vielä se aitous ja klassinen "ole oma itsesi". Miks esittää jotain muuta kuin on? Hyvä vaihtari osaa tuoda omaa persoonaansa esille hyvällä tavalla. Ei leuhkien, ei egosentrisesti.

Sellaisena kuin on. Hyvällä tavalla.

*********

Vaihtarivuoden varjot on niitä juttuja, mistä kaikki eivät halua blogissaan kirjottaa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, koska se tuntuu negatiiviselta ja joskus siihen paperin kääntöpuoleen liittyy paljon henkilökohtaista tartuntapintaa. Mä aattelin kuitenkin kertoa, että kaikki ei oo täällä maailman toisella puolella ruusuilla tanssimista. 

Oon tän kuun lopulla ollut täällä kaks kuukautta, mikä on aika pieni osa kokonaisesta vuodesta. Oon jo kuitenkin ehtinyt kokea niitä hyviä kuin huonompiakin hetkiä. 

Kun saavuin Meksikoon, mulla oli ihana maaleiri, jonka jälkeen mulla oli ihana vastaanotto. Kuitenkin siinä ekoina viikkoina mulla oli aikamoinen ikävä kotiin. Oli semmonen alkushokki, että ei hyvänen aika, mä oon täällä vuoden. Hyvä etten laskenu päiviä siihen, kun nään mun äidin seuraavan kerran. Samoin espanjan kanssa olin ihan alkutekijöissä ja halusin oppia nopeammin...

Kun koulu alko, rohkaistuin puhumaan espanjaa ja sain kavereita. Olin tyytyväinen, koska olin ollut aluksi vain vapaalla. Pääsin mukaan rutiineihin ja koulurytmiin. Kuitenkin läksyt tuottivat harmaita hiuksia ja streessaannuin liikaa. Nyt koitan kuitenkin ottaa rauhallisemmin.

  

Yks ongelma, mikä mulla tässä on ollu meneillään on se et mun pankkikortit ei toiminu automaateissa. Ärsytti ja huolestutti. Otin yhteyttä pankkiin ja kotiin ja nyt pitäis toimia, kun kävin verkkopankissa kattomassa asiat kuntoon. Pitää joku päivä kokeilla automaatilla. Toivon niin, että homma on kunnossa. 

Asia, mikä mua ottaa päähän, on se, että mun pitäis/ois pitänyt tehdä joku asia eri tavalla, miten mulle on Suomessa neuvottu esim. järjestön taholta. Oon joissain asioissa tosi huono ottamaan vastaan ohjeita ja välillä turhaudun. Mun pitää kuitenkin oppia kasvamaan vastaanottavaisemmaksi ohjeiden suhteen. Oon vaan semmonen, et haluan olla joissain jutuissa oma pomoni ilman, että muut tulee neuvomaan. 

Tällä hetkellä mulla kuitenkin menee hyvin, mutta toi raha-asia stressaa. Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä mulle! Terkkuja kotiin!