Moikka! :-) Nyt ois vuorossa postaus vaihtovuodesta ulkomailla. IIK! Jänskää! Okeiokei, eli ajattelin kertoa vähän mun alustavia suunnitelmia ja ajatuksia vaihtoon lähtemisestä ihanien weheartit-kuvien kera, joten ei muuta kuin let's start ja enjoy.
Mistä sain kipinän miettiä vaihtoon lähtemistä? Aloin seurailemaan
Emmin blogia, jossa hän kertoo
Meksikon vaihtovuodestaan 2014-2015. Emmi pääsi vaihtoon mun kotipaikkakunnan Rotaryklubin kautta. Luin Emmin kuulumisia ja vaihtoprosessin etenemistä ja siitä se jotenkin lähti. Välillä
tuntu, että vaihto vei suurimman osan ajatuksista ja välillä se jäi muiden asioiden varjoon, mutta varsinkin, jos meen lukemaan jotain mielenkiintoisesta maasta kertovaa vaihtariblogia, mun tekee vaan niin mieli lähteä maailmalle. ♥
Sit tietysti tässä vaiheessa selais kaiken maailman eri vaihtojärjestöt läpi, mutta itselleni valinta oli selvä: Rotarit. Mun iskä kuuluu Rotareihin, joten järjestö on sitäkin kautta tullu mulle tutuksi. Rotary on myös vapaaehtoisjärjestö eli isäntäperheille ei makseta palkkaa vaihto-oppilaan majoittamisesta yms. ja Rotarit on halvin vaihtoehto. Isäntäperheet valitaan huolella ja asiat hoidetaan niin, että ne ovat vaihto-oppilaan parhaaksi. Rotareitten kautta voi päästä vaihtoon myös, vaikka kumpikaan vanhemmista ei kuuluisi järjestöön. No, mun iskä kuuluu, mutta se ei vaikuta asiaan vaan mun omat ansiot. Rotarit vaan vaikuttaa parhaalta järjestöltä ja se on mulle kaikista tutuin kaikista vaihtojärjestöistä. En aio ees hakea vaihtoon muiden kuin Rotareitten kautta. Onneks oon pieneltä paikkakunnalta niin hakijoita ei oo niin paljoo ku esim. pääkaupunkiseudulla.
Mutta ei se ole silti todellakaan kirkossa kuulutettua, että just mut valittais.
Monet vaihtarit sanoo, että tärkeintä ei oo se, minne lähtee vaan se, että lähtee. Onhan se elämys, pääsi minne tahansa. Mua ittenäni kiinnostaa tällä hetkellä Etelä-Amerikka ja espanjan kieli, joten en niin mielelläni lähtis esim. Ausseihin tai USA:an. Mutta tietenkin jos pääsen hakupapereita täyttämään niin pyrin laittamaan sellaisia valtioita, mitkä kiinnostaa kaikista eniten. Järjestys vaan pitää miettiä tositositosi tarkkaan, koska kaikkiin maihin, mitkä Rotareitten maavalintapapereihin laittaa, on sitouduttava lähtemään. Ei siis oo varmaa, pääseekö siihen ensimmäiseen toivomaansa maahan vai vasta neljänteen. Kunhan lähtee seikkailuun avoimin mielin mitään liikaa odottamatta, ei tuu pettymyksiä. Ei kannata odottaa siis mitään liikaa tai ottaa mitään asiaa täysin varmana.
Tosin ilman pettymyksiä ei myöskään kasva terve itsetunto...
Varmasti kenenkään vaihtarin mielestä vaihtovuosi ei ole se elämän helpoin vuosi.
Se voi olla täynnä odottamattomia vastoinkäymisiä, mutta varmasti niiden kaikkien mutkien arvoinen once in a lifetime-kokemus. Miksen lähtis yhdeks vuodeks ulkomaille, kun joka tapauksessa
tuun todennäköisesti elämään suurimman osan elämästäni Suomessa? Menettäisinkö jotain
tosi suurta yhden vuoden aikana? En. En menettäis. Voin tanssia wanhat vuotta myöhemmin ja kirjoittaa ylioppilaaks sillon kun muut mun ikäset on opiskelemassa ittelleen ammattia. Tottakai ois ihanaa olla nykysten luokkakavereiden kanssa samalla luokalla myös koko lukioaika, mutta vaihtovuosi antaa niin paljon enemmän kuin mitä se ottaa. Toisaalta taas pääsen kavereitten yo-juhliin ja ne pääsis mun juhliin. Saisin vielä vuoden lisäaikaa miettiä, mitä oikeesti haluan isona tehdä. Vuosi ulkomailla vois selkeyttää auttaa tulevaisuutta suunnitellessa, vaikka mulle ammatinvalinta on suht selvä juttu jo nyt. Mutta ainahan mieli voi muuttua.
Kaikki kaverit, ketkä on tullut jäädäkseen, jää mun rinnalle. Ne, jotka ei tän vuoden jälkeen oiskaan mun rinnalla, ei varmaan oo oikeita kavereita. Yhteyttä voi pitää pitkänkin matkan päästä. Mutta ei kannata roikkua Suomen elämänmenossa, koska elämä on tässä ja nyt. Vaihtovuoden aikana se on jossain muualla kuin Suomessa. Voin ikävöidä ja varmasti tulen ikävöimään Suomea ja mun läheisiä, mutta en silti aio koko aikaa pitää yhteyttä kotiin, koska muuten en eläis ollenkaan elämää siellä maassa, missä kenties vuoteni vietän.
Joskus vaihtarivuotta miettiessä voi aatella, et se on vuosi lomailua, mutta ei, se on vuosi koulunkäyntiä toisessa maassa. Tosin joissain maissa vaihtarien touhuja vähän läpi sormien, mutta jos ei käy koulua säännöllisesti tai pidä kiinni vaihtarisäännöistä, voi (näin radikaalisti sanottuna) joutuu takasin kotimaahan.
Vaihtovuodessa varmaan jokaisella joku semmonen juttu, mikä jännittää tai jopa pelottaa. Yks semmosista on mulle varmaan ne jatkolennot. Miten löydän oikeeseen paikkaan, mitä jos myöhästyn jne. Onneks moneen maahan lähtee enemmän kuin yks vaihtari Suomesta, joten on ainaki yks henkilö, joka on tukena ja turvana kansainvälisillä lentokentillä haha :-D mutta kyllä siitäkin selvittäis, on kaikki muutkin vaihtarit selvinny. Uuden kielen opetteleminen, uudet elämäntavat ja kulttuurishokki on kans aika tyypillisiä huolenaiheita vaihtareilla. Myös jättimäisen hakupaketin täyttäminen voi tuottaa harmaita hiuksia, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja tietysti se koti-ikävä. Se iskee varmaan jossain vaiheessa ja lujaa, mutta sit pitää lievittää sitä vaikka syömällä suomalaista suklaata♥ ja sit kannattaa ikävöidä, jos on semmonen olo. Jos sen ikävän patouttaa sisäänsä niin sit se tulee joskus tosi voimakkaana. Mutta kun antaa ittelleen luvan välillä ikävöidä niin sit se on ihan ok. En tietenkään tarkota, että koko aikaa ja joka paikassa "kannattaa" ikävöidä ja ajatella asioita, joita vaihdossa ei voi tehä. Ei ne asiat ikävöimällä mikskään muutu. Kannattaa vaan lähtee positiivisella energialla matkaan ja katsoa mitä vuosi tuo tullessaan, vaikka vähän jännittäis tai pelottais.
Jos en nyt käyttäis tätä tilaisuutta, saattaisin vanhempana katua, etten ees hakenu vaihtoon. Aina kannattaa hakea. Jos ei hae niin ei voi ainakaan päästä, sehän on päivänselvää.
Hakemuksen laitan siis tän vuoden syksyllä ja siitä alkaa sitten innostunut odottelu! Oon jo nyt innoissani tästä jutusta, mutta pitäis jaksaa oottaa syksyyn, että tää homma lähtee oikeesti käyntiin. Ensin tulee kesä ja sillonkin tapahtuu kaikkea kivaa, joten hetkessä eläminen ei tosiaan oo pahitteeksi. Tosin aika kuluu nopeammin kuin ehdin tajutakkaan ja kohta oonkin jo lukiossa ja hakupaperit on lähteny Rotareille.
Onko muita vaihtovuodesta kiinnostuneita?
Mikä arveluttaa tai jännittää?
